Tätä ylläriä ollaan valmisteltu jo jonkin aikaa ja tuossa se nyt sitten on valmiina! Tämä vanha blogi jää kuitenkin vielä tänne, mutta tämä ei enää päivity. Paitsi tietetenkin jos uutta ei jostain syystä pääse päivittämään.

Tänne blogiin voi laittaa kommenttia jos uudessa jokin mättää (esim. jos kommentti laatikossa on jotain vikana)

Ajattelin että bloginvaihto on hyvä tehdä näin alku vuodesta. ;D

Tervemenoa meidän uuteen blogiin ja muistakaahan päivittää linkit!

Meidän joulu meni oikein mainiosti syömällä paljon herkkuja (pari kinkunpalaakin saatiin kokainen maistaa, se oli parasta!). Pari lahjaakin saatiin. Toisessa oli nameja ja meidän lemppari märkäruokia. Isommassa paketissa taasen tosi siisti iso kuljetuskoppa! Kyllä nyt kelpaa matkustaa niin näyttelyyn kuin eläinlääkäriinkin. ;)

Vuosi on kulunut hurjan nopeasti. Tuntuu kuin vasta oltaisiin oltu meidän vuoden ensimmäisessä näyttelyssä, Jyväskylässä. Tänä vuonna taidettiin rikkoa meidän rotukissanäyttelyissä käynnin ennästys. Näyttelysaldo oli tänävuonna seitsemän. Niistä seitsemästä näyttelystä kertyi taas kovasti kemusta ja paljon uusia kavereita. Vaikka Miiru kävi ainoastaan viidessä näyttelyssä, taitaa sen pistesaldo olla korkeampi, kun Wilman, joka puolestaan pyörähti seitsemässä näyttelyssä, joista kuusi kertaa käväisi tuomarin pöydällä. Pitäisikin tässä jo pikku hiljaa alkaa täyttelemään vuoden kissa kilpailun lomakkeita. ;)

Vuosi oli ylätyksiä täynnä varsinkin näyttelyiden kannalta. Wilman käyttäytyminen muuttui alkuvuodesta ujommaksi mitä se oli viimevuonna ollut, kun taas nyt loppuvuodesta se oli jälleen oma itsensä. Miiru puolestaan sai pitää pienen näyttelytauon, vaikka hienosti keräsikin jo alkuvuonna yhdet NOM pisteet tililleen.  

Miukun ja Mirrin arki päivät kuluivat tänäkin vuonna tavalliseen tapaan löhöillen, ulkoillen ja syöden, leikkein sekä agilityillen. Yhdestä pentueestakin saivat huolehtia ja pennut lähtivät kolmen kuukauden kuluttua uusiin koteihinsa ympäri suomea.

Bloggailu tänä vuonna jäi hieman vähemmälle mitä viime vuonna, mutta eiköhän nyt sitten ensi vuonna kirjoitella sitäkin enemmän. Meillä onkin pieni yllätys bloggailuun liittyen mutta siitä sitten ensi vuonna. ;)

Nyt sitten toivotellaan teille ihanille kamuille ja meidän blogin lukijoille

Oikein ihanaa ja antoisaa uutta vuotta 2010 !!

Oikein Ihanaa JoulunAikaa!

Toivottaa...

...Mirri

...Miiru

...Miuku

... & Wilma

Ps. Lisää meidän joulukuvia on nähtävillä täällä. :)

Nyt seilattiin taas niin kauas tuosta otsikosta ja meidän varsinaisesta aiheesta, että paras äkkiä palata takaisin. Oltiin tänään siis, joka ikinen kaunis neitokainen ulkoilulla ja paparatsi otti taas meistä vähän kuvia. Wilma tykkäs kamalasti, kun satoi lunta ja on se meistä kokeneimmistakin lumileikkiöistä ihan mukavaa, kun ulkona on vähän enemmän lumileikkeihin tarvittavaa materiaalia. Toisaalta  ulkoiluaika lyhenee kun tassut meinaa jäätyä. Tuo Wilma parkakin tärisi aluksi oudoksesta. Mitäs oli kadottanut villapaitansa! Wilma kun tykkää kannella suussaan kaikenlaisia tavaroita kuten karvaisia hanskoja, lääkemittoja, leluhiiriä ja kaikke mikä suuhun sopii on myös vetänyt suussaan johonkin villapaitansakin. Silloin kun se villapaita oli tallella mamma naureskeli aina Wilmalle, joka kantoi suussaan ihanaa punavalkoista villapaitaansa. Oli se meistäkin aika huvittavaa.

Tässä siis tuoreita ulkoilukuvia:

Tästä kuvasta näkee kuinka meilläpäin tuprutti lunta.

Wilma yrittää peruutta takaisin samoja jäkiä etteivät tassut kastuisi enempää.

Taisi Tabby-Neiti huomata ettei peruuttaminen paljon hyödyttänyt, kun kohta jälleen kahlasi lumessa.

Mamma lupaili eilen niitä muiden kissojen näyttely kuvia näkyville täksi päiväksi ja täältä ne nyt sitten löytyvät. Albumiin tipahtelee kuvia myös myöhemmin! Laitetaanpa tänne blogiinkin nyt esiin pari otosta muistakin kissoista, vaikka olihan noita kuvia tuossa jo aika lailla.

...Niin juu ja jos joku tunnistaa omansa tai jonkun tutun oman niin voi laitta nimen kommentti osioon, niin kissan nimi tulee esille kuvan yhteyteen! :)

Tämä kuva on kyllä aivan mahtava. :D Ilmeisesti suloisuudelle luvattiin jotain herkkua kun noin syvästi katsoo omistajaansa silmiin.

<3

Unto on oikea herrasmies!

Unohtuipa vielä mainita sellainenkin asia, että valitettavasti kuvat ovat taasen tuttuun tapaan sekaisin. Eli alku päästä saattaa löytyä paneeli- ja sunnuntain kuvia tai loppupäästä lauantaina otettuja. :P

Niitä näyttelykuvia latailin tuossa äskettäin ja kävi nyt kuitenkin niin, että lauantain vähäisistä kuvista löytyi enemmän onnistuneita kuin sunnuntain suuresta valikoimasta. Latasin tänään nyt vain nuo Wilmasta ja Miirusta otetut, että huomenna laitan lumisten ulkoilukuvien yhteydessä myös linkin,  josta pääsee katselemaan muista karvakasoista otettuja kuvia. Kerkisin melkeimpä kaikki jo muokata, mutta ladata en enää tänään jaksa. Huomenna sitten niitä! ;)

Aloitetaan nyt kerrankin heti arvostelu kuvista, jota tulikin lauantain puolelta rutkasti. Samaa ei voi sanoa sunnuntain otoksista.

Noissa kuvissa siis Mr. Pienguin:ia (tunnetaan myös nimellä Miiru) arvosteli Nurit Pahl.

Taustalla komistuksia ja kaunistuksia odottelemassa tuomarin valintaa.

Kuva siitä miten viereisissä arvostelupöydissä edetään.

Pingviini väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Leipova Pingviini.

Viereisessä häkissä taasen Wilma huomion kipeänä.

Lauantain neiti otti kyllä rennosti niin kuin kuvista varmaan huomaa.

Sitten siirrytään sunnuntain kuviin...

Wilma Miirun häkissä vierailulla.

Pingviini sunnuntaina arvostelussa.

Tabby-Neiti itseään esittelemässä.

Wilma kyllästyneenä yrittää tähyillä Miirua.

Ja kun Miirulla oli kaikki hyvin voi taas ottaa rennosti. :)

Niin juu, tarkimmat varmaan ehtivät miettiä miksi Wilmalla oli Miirun verhot ja toisinpäin. Se johtuu nimittäin siitä, että otin Miirulle mukaan vahingossa sellaiset verhot, jotka varsinkin näin talvi aikaan sähköistävät turkkia ja kun Miirun turkki sähköistyy helpommin kuin Wilman ja kun Wilma-neiti ei ollut lauantaina arvostelussa niin ajattelin vaihtaa verhoja. Ajattelin sitten että ottaisin sunnuntaille mukaan toiset verhot, mutta tällainen homespää kun olen niin tietenkin unohdin. Hyvin näyttivät kuitenkin viihtyvän häkeissään. ;)

Aivan ensiksi täytyy kertoa pesupäivän tapahtumat.
Miiru käyttäytyi pestessä oikein mallikkaasti istuen ja pari kertaa ilmoittaen, että vesi oli liian kuumaa. Wilma puolestaan oli uitettu katastrofi. Tabby prinsessa ei millään meinannut pysyä paikallaan ja huusi melkein koko ajan niin lujaa, kun tytöstä vain ikinä lähti, mikä ei olleenkaan ole ollut Wilman tapaista. Jopa Miiru tuli ihmettelemään moista ja hetken katseltuaan alkoi kiskoa Wilmaa suihkusta pois. Siis poika otti hampailla kiinni Wilmasta, tarkemmin sanottuna hännän yläpuolelta tai selästä ja alkoi kiskoa! Minä tietenkin huusin Miirulle enkä ollenkaan tullut siinä tilanteessa ajatelleeksi, että poika yrittäisi pelastaa Wilmaa karmivalta suihkulta. Miiru tietenkin kauhusta kankeana loikki tihensä, kun huusin sille kurkku suorana, että älä sinä nyt tule häiritsemään, kun tämä peseminen on jo muutenkin hankalaa. Voi poika parkaa, kun kerrankin pääsi pelastus hommiin niin heti saa huudot niskaansa. Enpä ole tuollaista ennen nähnyt.

Nyt sitten niihin näytelmiin...
Lauantaina oli siis voittaja näyttely. Tällä kertaa Miiru käväisi tuomarinpöydällä ja Wilma oli ainoastaan turistina  fiilistelemässä ja tutustumassa näyttely paikkaan.

Päivä vierähti nopeasti tavalliseen tapaan rupatellessa tuttujen kanssa, kuten häkkinaapurimme Unton ja Cahnelin palvelijoiden ja upea maine coon, Ginin omistajien kanssa. Kuvia tuli lauantailta otettua harvinaisen vähän, mutta eiköhän niistä kuitenkin jonkunlainen albumi saada tuonne photobuckettiin kehitettyä. ;)

HCS uroksia oli niin lauantaina kuin sunnuntainakin paikalla neljä: Miru, Unto, Romeo ja Rasmus. Näitä komistuksia tuomaroi lauantain voittajanäyttelyssä Irlantilainen Nurit Pahl. Arvostelu jännitti kovasti. Eritoten Miirun käyttäytyminen assarin esittelemänä, mutta turhaan sitä jännitti, kun poika käyttäytyi varsi kehuttavasti. Myös tuomarin tarkastellessa häkissä olevaa Miirua, se yritti esiintyä parhaansa mukaan häkkin etu seinää puskien ja kiehnäten.

Nurit tykkäsi kovasti Miirun väristä todeten "Mr. penguin" ja antaen tälle mustavalkoiselle linnulle sijoituksen 2. Julistaen Unto Monosen HCS voittajaksi. Onnittelut Jonnalle ja Untolle vielä tätäkin kautta!! :) Kolmas oli Rasmus ja neljäs puolestaan oli Romeo. Olimme täysin varmoja miten kissat sijoittuisivat, mutta iloksemme tuomari osoitti meidän olevan väärässä! Loppupäivän oli aivan mahtavat fiilikset ja tunnelma oli aivan katossa.

Arvostelusetelissä Miirua oli pelkästäänkehuttu ja pari tarraakin oli sitä komistamassa. Palkinto ei ollut kovin kehuttava, kun pikkuruisen ruusukkeen srk - merkki tipahti lattialle ihmisten tallottavaksi. Se piti sitten kotona liimata parin kertaan. :P Onneksi kuitenkin jonkinlainen muisto saatiin hienosta sijoituksesta. Olisiko ilman POH-KIS:iä saatu edes tuota ruusuketta... (Vaikka hienohan se oli noin pieneksi ruusukkeksi. Miinusta vaan siitä, että hajosi käsiin!)

Kotikissojen paneelia jännitettiin porukalla, kun vastakkain olivat TP valinnoista paneeliin päässet Unto Mononen ja Jeremias. Valinta näistä kahdesta komistuksesta oli aivan varmasti tiukka, mutta se päättyi kuitenkin Jeremiaan voittoon.

Sunnuntaina HCS -kissoja arvosteli Ruotsalainen Eiwor Andersson. Tuttuun tapaan tuomarointi järjestys meni niin, että HCS urosten omistajien jännitys meni ohi ensimmäisenä. Joten Miiru pääsi arvosteluun ennen WIlmaa. Poika oli aika hermostunut eikä olisi millään jaksanut pysyä pöydällä. Johtui hermostuneisuus sitten väsymyksestä tai nälästä (Miiru oli viimeksi aamulla syönyt vain pari raksua!) Eiworin antama sijoitus oli 4. Einpä kovin yllättynyt herran käytöksen ansiosta. Kolmansia ja toisia olivat Romeo ja Rasmus ensimmäisen sijan mennessä jälleen kerran upealle Unto-kamullemme! <3 Onnea! :D

Sunnntain Wilma oli onneksi aivan vastakohta perjantain uitetulle Wilmalle ja pöydällä käyttäytyminen oli hienoa. Tietenkin pöydällä oleva kukka veti prinsessa puoleensa niinkuin kaikki vihreä kavillisuus ja tyttö tietenkin maistoi parikertaa. Myöskään viinirypäleet eivät saaneet olla rauhassa. Yritin hieman leikittääkin kisua ja onneksi se ei jäänyt pelkäksi yritykseksi vaan tabby prinsessa leikki unohtaen kaiken ympärillään olevan, mikä oli hienoa. Pitkästä aikaa Wilma oli melkein oma itsensä näyttely pöydällä. Tuomari, Eiwor Andersson kuitenkin laittoi HCS naaraat seuraavan laiseen järjestykseen 1. Wilhelmiina  2. Susanna ja 3. Wilma Wilhelmiina. Tuomari toivotti onnea tuleviin näyttelyihin ja sanoi Wilman menestyvän, kun tuosta hieman kehittyisi. Onhan prinsessa vielä niin nuori!

Kotikissojen TP valinnoista paneeliin pääsi hurmaava häkkinaapurimme Unto Mononen ja pitkäkarvakissoista paneelissa taisi piipahtaa jälleen Jeremias (?), joka vei  jännittävän kilpailun jälkeen voiton itselleen.  

Viikonlopun aikana menestystä tuli myös muille tutuille esim Gini oli lauantaina EX1 ja Chanel sai serinsä. Chanel-neitokainen olisi päässyt paneeliin ilman eläinlääkärikäynnistä jääneitä jälkiä.

Näyttelyviikonloppu oli jälleen todella mukava. Suuret kiitokset näyttelyiden järjestäjille!

Edit. Yritän latailla nämävuoden viimeisestä näyttelystä otetut kuvat huomisin tai ylihuomisin tänne koneelle ja blogiin, kun nettikatkos ei enää ole riesana!

Jaa että mitkä tankkaukset? No ruohotankkaukset tietenkin!

Ollaan oltu tällä viikolla ulkoiluilla tavallista enemmän, ja mamma ihmetellyt tuota mun ruohon syöntiä yhä enemmän ja sitä kuinka se on lisääntynyt. Sitten se vaan tokas mulle siellä ulkona, että "Voi mikä lehmä meidän Wilmasta on tullu." Ja mä olin tietenkin aivan että siis anteeks mikä, eihän mus oo edes täpliä (jokka olis valkosella pohjalla). SItte jos mä nielaisisin kiven niin mamma varmaan rupeis nimittelemään kanaksi...

Sekin tuossa vihreän syömisessä mammaa niin ihmetyttää, kun enhän mä edes oksenna sitä ulos. No en tietenkään, mitäs mä nyt turhaa oksentelemaan, kun mulla on niin cool pötsi, että se kestää ruuan ku ruuan. ;) On toi heinän syönti nyt paljo järkevämpi harrastus, kun ihmisillä joku tiskaaminen tai pyykinpesu puhumattakaan jostain aivan turhanpäiväisestä laskujen maksamisesta. Mitä se sellainen on!?

Eli joululahja toivomukset on selvät, mikä vain vihreä kelpaa kunhan siinä ei ole piikkeijä! Oonhan mä kaktustakin kerran maistanut, eikä kyllä yhtään tullut huonoja makukokemuksia. Ainut mikä siinä häiritsi oli ne piikit ja nekin häiritsi vain mammaa eikä mua.

Eipä siellä ulkoilulla nyt paljon ihmeempiä tapahtunut. Kieretelin pihaa ja niin päin pois. Empä mä paljon pysähtyllyt, paitsi joskus jotain uusia hajuja haistelemaan tai jos mamma ei aintanut meikäläisen kävellä pensaikon läpi. Mä en kyllä ole vieläkään hoksannut, että miksi ihmeessä noiden ihmisten pitää kiertää pitkän kautta kun puskan ali pääsisi paljon lyhyempää reittiä.

Mitä Miiruun tulee, niin se on ulkoiluilla kuulemma ihan mun vastakohta. Se vaan istuu nauttimaan ulkoilmasta keskelle pihaa ja siinä sitten odotellaan viitisen minuuttia, kunnes siirrtyy toiseen paikkaan, missä pantteri istuskelee vielä vähän kauemmin. Mamma sanoo, että kyllä se ymmärtää Miirua, kun Miiru on vielä alkutaipaleellaan saanut ulkoilla vapaasti ja nyt sitten joutuu kulkea valjaissa. Kyllähän se nytkin vielä joskus vapaana ulkoilee, vaikkakin mamman valvonnassa. Mun mielestä se kököttäminen on ihan pelkkää laiskuutta ei mitään muuta!

Viikonpäästä Wilmalla ja Miirulla on näytelmät Laihialla. Vahvari kirjekin tuli loppuviikosta ja tuomarijako selvisi jo viikon alkupäivinä. Elikkä Miirulla on lauantaina tuomarina Nurit Pahl ja sunnuntaina molemmilla Eiwor Andersson. Lauantain näyttely jännittää koko porukkaa, kun on meidän ensimmäinen voittajanäyttely. Sunnuntaina sitten yritän esittää kissat parhaani mukaan vuoden kissa -kilpailuun tarvittavien pisteiden toivossa. ;) Tuo onkin sitten vuoden viimeinen näyttely ja siitä otetaan kaikki ilo irti.

Sitten vielä KIITOKSET Susannalle ja Saminalle prenikasta!

Tää annetaan sitten meidän kaikille kamuille! :)

Yritetään nyt tässä sitten skarpata tämän kirjoittelun kanssa ja yrittää päivitellä blogia useammin. Nyt painun katsomaan linnanjuhlia! ;)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Siitä toisesta pussista löytyi meillekin jotain, vaikkakin ruokaa oli tälläkertaa vähemmän, mitä mamma yleensä sieltä kantaa.

Toi siipi on meidän lempparia.

Noiden lisäksi mamma osti vielä Maine Coon raksuja ja niitä saatiinkin jo tuossa äsken vähän maistella. Niin, sekä mamma ihmetellä kuinka ihmeessä me syödään niin kovalla halulla raksuja! Ei nimittäin yleensä kovin paljon raksuista välitetä.

Tuossa kun mamma tarjosi Wilmalle pari maassa käynyttä raksua (jotka siis ilmiselvästi oli yrittänyt paeta sieltä suuresta ruokasäkistä) eihän tyttö tietenkään kuin nuuhkaissut  niitä ja katsoi mamman päälle, että pitäiskö noi muka syödä. Me muut ei kyllä yhtään ihmetelty Wilman käytöstä, kun sehän on tommmonen rinsessa, niin eihän se tietenkään maassa käyneitä raksuja syö! Toisi kuin Miuku, joka syö mitä eteen sattuu. Se Miuku sitten löysi maasta yhden semmosen Maine Coon palleron ja maistoi ja tietenkin maukui mammalle vähän siihen malliin, että eikö tällainen kaunis ja nälkäinen kissa saisi lisää.

Kyllä ihminen mullekin niitä tarjos ja mä aattelin että voisihan niitä pari popsaista, kun tää mun ihq pantteri turkki pitäis saada kolmessa viikossa super hienoon kuntoon, kun se mamma meni mut sinne voittajanäyttelyyn ilmoittamaan. Eihän sinne kehtaisi kiiltämättömässä ja takkuisessa frakissa lähteä.

Siinä kun Mirrillekin tarjoiltiin Coonari sapuskoita niin Wilmakin tuli toisiin ajatuksiin (toisin sanoen järkiinsä tuolla hölmöläisellä kunne aivot on vielä niin pikkuruiset) . Kai se sitten ajatteli, että jos muutkin, niin kai senkin sitten täytyy.

Lisäksi mulle ostettiin vihdoin se syntymäpäivälahja. Nimittäin Furrrrminaattori. Sitä sitten kokeilemaan...

Me Miukun kanssa ollaan tänään vain loikoiltu ja löhöilty. Laitetaankin nyt näkyville pari tuoretta kuvaa.

Hohhoijaa!

Miuku siinä viereisellä sohvalla puolestaan näytti tältä.