Ennen pääasiaan menemistä täytyy huomauttaa sivupohjan vaihdoksesta. Kertokaahan mielipiteenne.

Olemme mamman kanssa olleet tänään ja eilen ja sitäkin edellisenä päivänä monta kertaa päivässä ulkona. Ja mitenkä se onnistuu? No tietenkin maukumalla ovella monta kertaa päivässä. ;) Kannattaa kokeilla!
Tänään lähdin jo heti rappusilta juoksemaan kohti takapihaa. Mamman ihmetellessä sitä. Huomasin kuitenkin kohta, että sataa vettä ja mikä pahinta minähän kastun ja tassut kuraantuvat. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä en pienestä sateesta piittaa ja tassujen putsaus on sen ajan murhe. Yht-äkkiä pysähdyin ja lähdin hetkenkuluttua taas juoksuun kohti puuta. Mamma oli ihan varma, että kiipeän siihen, mutta ei, jatkoin vain matkaa, hiljensin kokoajan vauhtia ja pysähdyin haistelemaan nurmea. Mietin hetken, oliko mammalla makkaraa tai muita nameja mukana? Että saisin selvitettyä tämän asian, oli minun kiehnättävä mammaa. Kiehnäyksen kohteena oleva ihminen nimittäin aina alkaa silittää, tai antaa nameja. Mamma kaivoi taskustaan jotakin. Se oli makkaraa! Se merkitsi makkaranheitto leikkiä.
Juoksin innoissani makkaranluo joka oli heitetty maahan. Välillä jouduin istumaan, antamaan tassua, seisomaan, tai menemään maahan.

Tuollaisia ovat useimmat ulkoilureissut. Täytynee vielä mainita, että joskus mamma vahingossa päästää minut kulkemaan pensaan alta ja siitäkös vasta soppa syntyykin.
Ja miksi minä sitten pidänkään valjailla ulkoilusta?
1. Useimmiten mammalla on nameja mukana.
2. Pääsee päivystämään ulos, ettei kukaan kettu, koira, jänis eikä kissa tai muu eläin pääse minun reviirilleni.
3. Se on hurjan mukavaa!

Seuraavat kuvat on otettu torstaiselta valjastelu retkeltä.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket