Heipsistä vaan taas. Minä Wilma tällä(kin) kertaa kirjoittelen. Minusta on nimittäin otettu niin monta kuvatusta. ;) Muitakin on vähän yritetty ja osaksi onnistuttu kuvaamaan, mutta niitä sitten lopuviikolla. Ainakin Miukun kuvat sopisivat hyvin kissakuvahaasteeseen, johon ei muuten piitkään aikaan olla osallistuttu. Itseasiassa ei koko kesänä olla räpsitty kissakuvahaaste kuvia.

Minä Wilma olen saanut uuden lempinimenkin pikkuhöpsö. Tulee vissiin siitä, kuinka tuon väriä harmaisiin no, harmaisiin ja harmaisiin (onhan ulkona paljon väriläiskiä) syyspäiviin tai pikemminkin iltoihin. Ainakin pimeisiin ja sateisiin syysiltoihin. Olen nimittäin tässä oikein urakalla hassutellut tai ainakin mammalla on ollut hauskaa. Katsokaas...

Juhuu. Katsokaas tätä nukkumispaikkaa!

Au! Onko sangossa pakko olla tuollainen tarpeeton päänlyömis kohta! Hei, ei tässä ole mitään aihetta nauruun Miuku! Tämän ämpärin voisi heittää roskiin ja kuljettaa kaatopaikalle, kun ei tästä ole edes nukkumapaikaksi tuon turhan lisäkkeen takia.

Joko mennään sinne ulkoilulle? Sataa!? Ehei, älä juksaa.

Mitä sä ootat tuu nyt vain siitä pensikon läpi! Ai miten niin kannattaisi kiertää?

Huhuu, onko siellä ketään?

Hei kato sieltä tulee suuri rotta...vai hiiri, myyrä se on. Eiku, jaa nyt valkes se on tuo naapurin mäyräkoira. Se joka näyttää ihan rotalta. Heh, mikä yhdennäköisyys...

Vitsit se tulee lähemmäksi. He-hei mamma eiköhän lähdetä pikkuhiljaa kotiin päin.

Kääk! Tuolta tuleekin jo isompi rakki. Tuo toisessa naapurissa asustava hirviö! Taitaa olla parasta lähteä kotiin juoksujalkaa...