Tasan vuosi sitten syntyi maailmaan kaunis tabby pentu. Sillä oli pienet tassukat ja silmät tiukasti kiinni. Myöhemmin turkkiin muodostui selvä kaunis tabby kuvio ja pennulle tuli hurmaava ihmisrakas ja leikkisä luonne, kauniin muotoinen pää ja sievät silmät. Tuossa olisi minun pentuni!

Kolme kuukautta ja se oli varmaa, pentu oli nyt virallisesti omani. Oli keksittävä joku nimi. Sen oli oltava kaunis noin suloiselle kissan alulle, mutta ei välttämättä rarvitsisi alkaa M-kirjailmella niinkuin Miuku, Mirri ja Miiru. Vilma oli mielestäni kaunis nimi. Halusin kuitenkin kaksiosaisen nimen ja aloin miettiä nimiä. Aluksi mieleen tuli Luna, Lara, Lilli. Lopulta päädyin Vilma Vilhelmiinaan, mutta nimet olivat kuitenkin liian ihmismäisiä ja päätin, että vaihdan V:t kaksoisveeksi. Wilma Wilhelmiina. 

Noniin ja palataampa nykypäivään noi mamman jutut on jo niin vanhoja...
Mä en ole viläkään saanut mun syntymäpäivä lahjaani ja mamma sanoo, että se antaa sen vasta vähän myöhemmin. Okei, kai mä jaksan odottaa.

Me käytiin jo aamulla valjastelulla ja sain tuossa äsken hurjan maukkaan liha-aterian. Siinä oli possun suikaleita ja silakkaa! Myöhemmin saan sitten kakkua ja sen semmosta.

Kuviakin tuo ihminen on räpsinyt ja varmaan päivitellään sitten tätä blogia uudemman kerran myöhemmin tai huomenna ja tulen sitten kertomaan mitä sain lahjaksi ja oliko kakku hyvää.

Ai niin vielä yksi tärkeä juttu. Tänään nimittäin saan siirtyä adult ruokiin enää ei tarvitse popsia kitteniä!