Tänään oli aivan ihana ulkoilukeli. Arinko paistoi, paistitkin lauloivat ja oli lämmin.
Kävimme tuossa ihan äskettäin ulkoilulla. Ei millään ihan pikaisella vaan oltiin niin kauan, kunnes halusin sisälle. Mamman mielestä olin todella hassu silloin, kun en päässyt paikkaan johon olisin välttämättä halunnut. Laitoin nimittäin maata ruoholle ja esitin kuollutta.
Ulkoiltiin ihan mukavasti. Paikasta toiseen. Lopuksi aloin vähän väsyä. Hyppäsin siinä sitten kukkaruukkuun (vähän isompaan sellaiseen) ja olin vain paikallani.
Minä näin kun tiellä meni joku hirmu iso koira! Sekarotuinen ruskea. se katsoi minuun ja lähdin sitten äkkiä lipettiin. Kyllä mamma ihmetteli, että miksi. Kyllä se sitten lopuksi älysi, että koiran takia lähdin lujaa vauhtia kotia kohti.

Eikös meikäläinen ole komea?

Mikä ihme tuolla on?

Ja taas poseerataan.

Aringonpaisteessa on mukava istuskella.

Älkääkä luulkokaan, että tämä on pelkkää istuskelua: