Minusta (Mirristä siis...) ja Wilmasta on tullut oikea kaksikko.  Melkein päivittäin otetaan paini matsia, ulkoillaan yhdessä ja jopa agilityä harrastetaan yhdessä! Se vain on mutta agiradalla, kun meitä on kaksi ja siispä toinen meistä on aina tiellä. Mamma sanoo aina minulle suraavasti: .-Varo Mirri ja anna Wilman tulla harjoittelemaan, kun ei se/hän kuitenkaan jaksa kauaa treenata. Minä tietenkin alan mököttää ja saan ylimääräisen treenihetken, vaikka jo ennen Wilmaa harjoittelinkin.

Tänään käytiin kaksin ulkoilulla. Wilma ei kuitenkaan kauaa halunnut ulkoilla, kun pelkäsi pamauksia. Minäkin jouduin sitten takaisin sisälle. Eilen taas... no kuvista varmaan sa permmin selkoa siitä miten Wilmalle eilen kävikään...

*Kiipeää*

Lempi puuhaani tämä kipeily. Jaa´a, mutta kuinkahan pääsen alas!? Hoi siellä alhaalla, ylhäällä tarvittaisiin apua!

Jaaha. Tuttu juttu, mutta veikkaampa, että tälläkertaa mamma ei tule hakemaan sinua! Kai sinä pääset alas samalla tavoin, kun kiipesit ylöskin?

Helpommin sanottu kuin tehty. Miau!

(Muutaman minuutin kuluttua)

Hitaasti, mutta varmasti.

Turvallisesti alhaalla! Eikä kenellekään käynyt kuinkaan.

Puu taitaa olla asiasta erimieltä...