Mamma antoi tuossa äskettäin meille tavalliseen sunnuntaiseen tapaan tonnikala aterian. No mitäs me tuossa vain maattiin omissa koreissa ja pehmopedeissä. Sitte kun tuo mammeloinen oli kravannut sen tonnikalan siitä "kissojen tonnikala" -nimisestä peltipurkista ja huutanut nyt joka ukko syömään. Ukko!? Ai miten niin ukko täällähän on vain yksi ukkeli puolinen kisuli eikä minuakaan yleensä miksikään ukoksi kutsuta. No minä ja Wilma vain löhöiltiin niissä pedeissä ja katsottiin, kun Miuku ja Mirri vilisti vierestä ruokakipoille. Mitä pölhöjä ovatkaan! Eihän niiden pitäisi totella, kun ukoiksi kutsutaan. Nehän on kauniita neitosia eikä mitään ikivanhoja ukkeleita!

Me tietenkin Wilman kanssa edelleen löhöiltiin ja löhöiltiin kunnes mamma tökkäs sellaisen sinisen muovisen ruokakipon meidän nokan, ei kun nenän eteen ja tokaisi vain, että syökää nyt ettehän te ikinä ole kieltäytyneet syömästä tonnikalaa. Eihän me Wilman kanssa tietenkään syöty kun ukoiksi haukuttiin ja mamma vain mietti ihan ääneen että mahtoiko olla nirsoilua vai loukkaannuttiinko me niin pahasti.

Lopuksi veilä kuvat minusta & Wilmasta. Ne on joistain vanhoista arkisoista, että ei siis mitään tuoreita, mutta ei kyllä mitään aivan ikivanhojakaan.