Mamma kävi tänään Mustissa ja Mirrissä vähän shoppailemassa ja onneksi raahasi kotiin tullessaan kahta muoipussia joidenka sisältö me tietysti tutkittiin heti. No se ensimmäinen oli tietysti pettymys. Eikö se mamma tajua ettei tolle koiralle tarvi mitään hankkia, sehän nyt eläis vaikka ihmisten ruuan tähteillä, kun kerta on aina heti kuolaamassa vieressä, jos noi ihmiset jotain syö. Eikä koira olis tarvinnu uutta pinkkiä ruokakippoakaan, kun sille kelpaa tyhjät voi kipotkin.  

Siitä toisesta pussista löytyi meillekin jotain, vaikkakin ruokaa oli tälläkertaa vähemmän, mitä mamma yleensä sieltä kantaa.

Toi siipi on meidän lempparia.

Noiden lisäksi mamma osti vielä Maine Coon raksuja ja niitä saatiinkin jo tuossa äsken vähän maistella. Niin, sekä mamma ihmetellä kuinka ihmeessä me syödään niin kovalla halulla raksuja! Ei nimittäin yleensä kovin paljon raksuista välitetä.

Tuossa kun mamma tarjosi Wilmalle pari maassa käynyttä raksua (jotka siis ilmiselvästi oli yrittänyt paeta sieltä suuresta ruokasäkistä) eihän tyttö tietenkään kuin nuuhkaissut  niitä ja katsoi mamman päälle, että pitäiskö noi muka syödä. Me muut ei kyllä yhtään ihmetelty Wilman käytöstä, kun sehän on tommmonen rinsessa, niin eihän se tietenkään maassa käyneitä raksuja syö! Toisi kuin Miuku, joka syö mitä eteen sattuu. Se Miuku sitten löysi maasta yhden semmosen Maine Coon palleron ja maistoi ja tietenkin maukui mammalle vähän siihen malliin, että eikö tällainen kaunis ja nälkäinen kissa saisi lisää.

Kyllä ihminen mullekin niitä tarjos ja mä aattelin että voisihan niitä pari popsaista, kun tää mun ihq pantteri turkki pitäis saada kolmessa viikossa super hienoon kuntoon, kun se mamma meni mut sinne voittajanäyttelyyn ilmoittamaan. Eihän sinne kehtaisi kiiltämättömässä ja takkuisessa frakissa lähteä.

Siinä kun Mirrillekin tarjoiltiin Coonari sapuskoita niin Wilmakin tuli toisiin ajatuksiin (toisin sanoen järkiinsä tuolla hölmöläisellä kunne aivot on vielä niin pikkuruiset) . Kai se sitten ajatteli, että jos muutkin, niin kai senkin sitten täytyy.

Lisäksi mulle ostettiin vihdoin se syntymäpäivälahja. Nimittäin Furrrrminaattori. Sitä sitten kokeilemaan...