Apua! Siis Apua! Oltiin mamman kanssa tuossa pari päivää sitten valjastelulla ja yhtäkkiä huomattiin, että naapurin valkomusta pikku kollipoika oli tullut meidän puolelle haistelemaan ja tutkailemaan meidän reviiriä. Meidän koira haukkui häkissä niinku viimeistä päivää ja se naapurin pikku-kissa piti semmosta kummallista mrrsih ääntä. Vähän mä ihmettelin!

"Hei kukas sä luulet olevas?"

Noo siinä sitten kului aikaa kunnes mä yhtäkkiä päätin, että nyt mä meen tutustumaan tohon kveriin ja käppäilin sitten sitä lähemmäs. Se kissa joutui aivan totaaliseen paniikkiin ja jähmettyi paikoilleen. Mamma yritti mua vaan pois sieltä sen pojun läheltä, mutta enhän mä nyt tietenkään halunnut lähteä. Eihän se kisu mulle, urhealle tabby-kissalle, olisi mitään uskaltanut tehdä.

"Terve vaan!"

Mä päätin sitten, että eihän tässä muu auta kun haistaa sitä pikkukaveria ja niin mä sen tein ja se poika vaan sihisi ja sähisi mulle. Mä olin oikein kiltisti ja katselin vaan tuota uutta naapuria enkä päästänyt minkään laisia sihinä tai murina ääniä. Kyllä se sitten sen haistamisen jälkeen lähti pian luikkimaan kotiin päin. Eikä sitä ole sen koommin näkynyt.

Sitten olisi vielä semmoista asiaa, että minä olen päässyt POH-KIS:in kotisivujen etusivulle! Sama kuva löytyy myös tuolta POH-KIS:in vuoden kissat -osastolta, että saapi käydä katsomassa. ;) Niin ja etusivulta löytyy myös mukava uutinen! Eli meille on näytelmiä luvassa myös loppuvuodelle.