Perjantaina en enää jaksanut tulla laittamaan minkäänlaista raporttia, kun yhtäkkiä huomasin, että en ole verhoja muistanut silittää. Meni niin myöhälle perjantaina tuo nukkumaanmeno, että ei houkuttanut eilenkään tulla tietokoneelle näyttelyn jälkeen, kun aamulla viideltä piti olla pystyssä.

Aamulla ei meinattu löytää näyttelypaikkaa ollenkaan ja siinä meni aikaa hukkaan ainakin kymmenen minuuttia. Onneksi kuitenkin nähtiin erään auton perällä kissankuljetus koppa ja lähdettiin seuraamaan autoa. Terveisiä vaan sinne! :D

Miirulla siis oli tuomarina Martti Peltonen Ruotsista. Ennen arvostelua Miiru oli hyvin hermostunut, joka ei kyllä ole tavallista. No hermostumisen seurauksena sitten turkkiin nousi aivan järkyttävä määrä hilsettä josta tuomarikin huomautti. Huomautuksia tuli myös valkoisista karvoista joita oli jäänyt mustalle alueelle. Olinkin jo ihan varma, että tuolla turkilla ei pistesijoille päästä ja oikeassa olin Martti nimittäin valitsi Miirun viidenneksi viidestä kotikissasta eli tulos oli arvosteltu.

Wilmaa tuomaroi Lotte Borch (jonka nimen kirjoitin aikaisemmin väärin Nolostunut, pitää korjata lähipäivinä). Kauhistuksekseni huomasin, että Wilmankin turkissa oli hilsettä, joka näkyi hyvin mustista kohdista. Wilma oli myös hyvin jännittynyt tuo ei ole Wilmallakaan mitään tavallista käytöstä. Onneksi sain kuitenkin suurimman osan lähtemään ja tuomari kehui kovasti. Punaisia pikkareita ei kuitenkaan huomannut... ;D
Hienosti prinsessa myös venyi, kun varovaisesti sitä venytin vaikka ei kauaa siinä asennossa pysynytkään, mutta eihän se ole ihme, kun vielä toipuu leikkauksesta. 
Tuomari valitsi Wilman toiseksi nominoimalla Wilhelmiinan. Lotte sanoi prinsessaa tulevaisuuden lupaukseksi ja toivotti onnea tuleviin näyttelyihin.

Ravirata oli ihan hyvä paikka näyttelylle ihan mukavasti oltiin saatu lämpöä. Ainut negatiivinen palaute oli alakerran ahtaisuus. Yksi tuomareista (Kristiina Rautio) sai tuomaroida yhden lyhyen häkkirivin päässä ja toisella puolella oli toinen häkkirivi. Näinollen ei ollut paljoa tilaa kulkea ja jouduin muutamia kertoja kiertää kauempaa esim. silloin, kun vein Miirun häkkiin ja kiikutin Wílmaa tuomarille kauhealla kiireellä Kristiinalla oli juuri menossa TP valinnat eikä siltä käytävältä oikein pystynyt kulkea. Mukavan rauhalliseen nurkkaan saatiin häkit ja kauniita persialaisia naapureina. Tietysti myös niitä hurmaavia kotikissoja muutaman metrin päässä.

Seuraava näyttely on n. kolemen viikon päästä Laihialla ja sinne vien Wilman ja Miirun molemmille päiville. Tampereelle kyllä kovasti haluaisin lähteä, mutta vain toiselle päivälle ja toisen kissan kanssa, joka varmaan on Wilma, koska on vähän helpompi käsitellä ja tarvitseehan Viltsu kokemusta. Tampereelle siis mikäli saan mm. kyydin järjestymään.