Miukun ja Miirun löhötessä minä ja Wilma otimme ulkona hurjan painimatsin, josta kertoo tämä seuraava kuvasarja.

Wilma: -etpäs saa kiinni! Kumpi onkaan hitaampi (ja kömpelömpi) kiipeämään?

Mirri: -ai enkö muka?
Wilma: -juupajuu, ei tämä flexi anna kovin korkealle kiivetä...

Mirri: -Kyllä minä sille vielä näytän! Otetaan kunnon painimatsi ja Wilma saa vajota maanalle, kun häviää.

Mirri: -kuules Wilma, nyt selvitetään, kumpi on tämän linnan prinsessa...köh, köh...
Wilma: -saat vielä nähdä, että meitsi saattaa sinut häpeämää surkeita painitaitojasi!

Wilma: -nyt minä kiedon sinut köydellä kiinni puuhun!
Mirri: -jaaha, vai et parempaan pysty, hmph.

Wilma: -hei Mirri, kuristaminen on kiel-let-ty!

Räy...Mau...Mourrrr...

Wilma: -senkin köpelö Mirri-Otus, tästä saat. Olet kohta entinen katti ja tämä taistelu jää historiaan! Kuunteleppa tätä: Wilma WIlhelmiina I syöksi 27.8.2008 Mirri-Kömpelö-Otus ensimmäisen (ei tarvi edes I-merkkiä) vallasta.
Mirri: -nyt meni kyllä väärin!

Wilma: -kohta olet mennyttä kissaa.

Mirri: -puhu vain omasta puolsetasi, Wilma-Otus-Oikkunen!

Mirri: -ja näin päättyi historiaan jäämätön taisto neljän katin valtakunnassa.
Wilma: -sehän oli tasapeli, ja odotas, kun olen yhtä iso kuin sinä. Niin sinä tietenkin vanha mummo...

Vilä olisi sellaista asiaa, että blogi hiljenee nyt hetkeksi, kun mamma lähtee reissaamaan. Meitä jäädään tänne taas vahtimaan, että ei laiteta koko taloa maantasalle. Hei, hei sitten ja launatina palaillaan!